Atopia ja allergia

Atopiassa on kyse perinnöllisestä taipumuksesta herkistyä elinympäristön allergeeneille. Perimän lisäksi altistavia tekijöitä ilmenee lemmikin elinympäristössä ja -olosuhteissa. Allergeeninä eli yliherkkyysreaktion aiheuttajana voikin olla melkein mikä tahansa aine mm. siitepölyt, homeet, jotkut lääkeaineet, erilaiset ruoka-aineet, hyönteisten myrkyt ja jätökset, hilse yms. Ruoka-aineallergia on lemmikeillä selkeästi harvinaisempi vaiva kuin atopia. On arvioitu, että vain n 10 % kutisevista lemmikeistä kärsii ruoka-aineallergiasta eli kaikkiin kutinoihin ei esimerkiksi vehnätön ruoka suinkaan auta.

Atopiaa esiintyy hyvin eriasteisina ja sitä saattaa esiintyä millä eläimellä tahansa. Kirjallisuuden mukaan atopian esiintymiselle alttiita rotuja ovat mm. labradorinnoutaja, saksanpaimenkoira, valkoinen länsiylämaanterrieri, bull terrieri ja muut terrierit, dalmatialainen, ranskan buldoggi, englannin setteri, shar pei ja eri mastiffit. Mutta atopiaan/allergiaan voi sairastua minkä rotuinen koira hyvänsä ja myös erirotuiset kissat.

Useimmiten ensimmäinen oire on kutina ilman ”selkeää” syytä. Iho on alussa usein ehjä, mutta iholla saattaa ilmetä lievää punoitusta. Lisäksi koiran nuollessa varsinkin vaaleat ihoalueet saattavat värjäytyä syljestä punaruskeiksi. Oireet vaihtelevat yksilöittäin ja saattavat alkuun vaihdella jopa vuodenajan mukaan. Erirotuisilla koirilla atopia voi ilmaantua erilaisin oirein.

Kutinan aiheuttaman ihon ja korvien raapimisen seurauksena lemmikillä on usein sekundäärisiä bakteeri- ja / tai hiivatulehduksia iholla ja korvissa. Lisäksi pitkittynyt raapiminen saattaa aiheuttaa ihon paksuuntumista ja tummumista. Karva saattaa olla kiilloton, iho hilseilevä ja lemmikillä saattaa olla karvattomia, punoittavia ihoalueita. Toistuvat korvatulehdukset jopa vain toisessa korvassa ovat yleinen atopian oire.

Atopian diagnoosi on muiden kutinaa aiheuttavien ihosairauksien poissulkemista. Lisäksi seurataan lemmikin vastetta mahdollisiin hoitoihin.

Atopiaan voidaan epäillä, mikäli lemmikin oireet ja kutina ovat alkaneet alle 3 vuoden iässä, lemmikki asustaa pääasiassa sisätiloissa, mikäli alkuun ilmeni kutinaa ilman ihovaurioita erityisesti etujaloissa, korvalehdissä ja naaman alueella ja mikäli kortisonihoitoa on kokeiltu, lääkitys on lievittänyt kutinaoireita.

Atopiadiagnoosiin pääsemiseksi voidaan lemmikkiä joutua käyttämään useita kertoja eläinlääkärillä.

Tutkittaessa kutisevaa koiraa, pyritään ensisijaisesti sulkemaan pois mahdolliset ulkoloiset ja ihosieni-infektiot sekä hoidetaan tarvittaessa toissijaiset iho- ja korvatulehdukset erilaisin lääkehoidoin. Useilla potilailla suljetaan pois myös mahdolliset ruoka-aineallergiat ns. eliminaatiodieetin avulla, jossa lemmikin ruokavalio muutetaan niin, että se sisältää vain yhtä hiilihydraatti- ja yhtä proteiinilähdettä, joita lemmikki ei ole aiemmin syönyt. Lisäksi on mahdollista, että joudutaan ottamaan ihosta näytepaloja. On myös mahdollista tehdä erilaisia allergiatestejä. Ensisijaisesti allergiatestejä suositellaan, mikäli päädytään kokeilemaan siedätyshoitoa atopian oireiden hillitsemiseksi.

Krooniset iho- ja korvasairaudet ovat kiusallisia sekä lemmikille että omistajalle ja vaativat pitkäjänteisyyttä hoidoissa. Atopian hoito käsittää useita eri hoitomuotoja ja muotoutuu aina yksilöllisesti lemmikin oireiden, hoitomyönteisyyden ja omistajan resurssien mukaan. Pääasiassa pyritään välttämään allergisia oireita aiheuttavia tekijöitä esim. elinympäristön saneerauksella, lääkkein ja tukihoidoin (esim. sampoopesut ja erilaiset öljyt yms. tukihoitovalmisteet). On tyypillistä, että oirekuva vaihtelee suurestikin. Lemmikki voi olla pitkän aikaa lähes oireeton ja sitten yhtäkkiä taas oireilla runsaasti. Ikävä kyllä ei siis ole olemassa yhtä kaikille kutiseville ja iho/korvavaivoista kärsivälle lemmikille sopivaa hoitoa tai ruokavaliota, vaan hoito on aina yksilöllinen samoin hoitovaste. Koska atopiassa on siis aina kyse koko lemmikin eliniän kestävästä sairaudesta, josta se ei koskaan parane, joutuu atooppinen lemmikki käymään diagnoosin jälkeenkin keskimääräistä useammin eläinlääkärin vastaanotolla, koska se on altis saamaan yhä uudelleen mm. iho- ja korvatulehduksia.