Lemmikkiperheen kesä

Kesä on mukavaa aikaa, kun on lämmin, pääsee matkustamaan, uimaan ja kokemaan kaikenlaista ulkoilmassa. Mutta kesä tuo tullessaan lemmikkiperheeseen myös erilaisia vaivoja ja sairauden uhkia, joista yleisimmistä kerrotaan tässä lyhyesti.

Lämpöhalvaus

Lämpöhalvaus on monimutkainen vaiva, joka saattaa ilmetä hyvinkin äkillisesti. Lämpöhalvaus on mahdollinen, mikäli eläin on alttiina korkealle ilman lämpötilalle tai sillä on erittäin voimakas stressitila (esim. ylirasitus työkoirilla). Lyhytkuonoisilla roduilla ja sydänvikaisilla yksilöillä lämpöhalvauksen riski on keskimääräistä suurempi. Lämpöhalvaus ilmenee yleensä, kun ruumiinlämpötila nousee 41-43Cº:een. Lämpöhalvauksen yleisimmät oireet ovat apaattisuus, syömättömyys, väsymys, voimakas läähätys, kuolaaminen, tumma limakalvojen väri, ripuli, nestehukasta johtuva kuivuminen sekä virtsaamattomuus. Lämpöhalvaus saattaa edetä nopeasti voimakkaaksi, jolloin seurauksena saattaa olla äkillinen sokki, kooma ja kuolema.

Lämpöhalvauksen ensihoitona pyritään aina laskemaan ruumiinlämpötila suihkuttaen tai kylvettämällä eläintä viileällä vedellä. Myös viileään veteen kastettuja pyyhkeitä voi kääriä eläimen ympärille. Jäähdyttäminen jääkylmällä vedellä tai jääpaloilla voi aiheuttaa verisuonten äkillisen voimakkaan supistumisen. Tästä saattaa seurata elimistön omien jäähdytysmekanismien toiminnan heikkenemistä ja lämpimän veren pakkautumista keskeisiin elintärkeisiin elimiin (mm. aivot, sydän), mikä voi johtaa ei toivottuun lopputulokseen. Ruumiinlämpöä ja sen laskemista on seurattava tarkoin, sillä alilämpöisyys saattaa seurata liian voimakkaasta ja pitkäaikaisesta jäähdyttämisestä (koiran normaali ruumiinlämpö on 38–39 Cº). Mikäli eläin on tajuton ja/tai ensihoitona tehty ruumiinlämpötilan laskeminen ei auta, on syytä hakeutua pikaisesti eläinlääkäriin.

Lämpöhalvauksen ennuste on aina rajallinen. Lämpöhalvauksesta toipuminen saattaa kestää tunteja jopa vuorokausia, ja lämpöhalvauksesta saattaa seurata vakavia komplikaatioita; eläin saattaa kärsiä mm. munuaisten vajaatoiminnasta lämpöhalvauksen seurauksena. Kerran lämpöhalvauksen saanut eläin on jatkossakin normaalia alttiimpi ruumiinlämmön säätelyn häiriöille.

Lämpöhalvausta voi helposti ennaltaehkäistä yksinkertaisin toimin: lemmikki tulisi ulkoiluttaa viileimpinä vuorokauden aikoina, ulkona oleville lemmikeille on annettava mahdollisuus päästä varjoon suojaan ja raikasta juomavettä on oltava aina saatavilla. Lisäksi on muistettava että jättäminen autoon kesähelteellä lyhyeksikin aikaa saattaa johtaa lemmikin menehtymiseen!
Esimerkiksi, kun ulkoilman lämpötila on 20°C, jo puoliaurinkoon muutamiksi minuuteiksi jätetyssä autossa lämpötila kohoaa jopa 47°C:seen. Ulkolämpötilan ollessa 22°C pysäköidyn auton sisällä lämpötila saattaa nopeastikin olla jopa 85°C.
On hyvä myös huomioida, että usein mm. farmariauton takatila, jossa lemmikin paikka yleensä on, saattaa olla huonommin ilmastoitu kuin auton muu tila ja näin lämpötila siellä saattaa aurinkoisella säällä nousta korkeammaksi kuin muualla autossa ja lämpöhalvauksen riski lemmikillä kasvaa, vaikka omistajilla olisi mukavan viileä olla.

Käärmeen (kyyn) purema

Kyynpuremaan tulee aina suhtautua vakavasti, sillä se saattaa johtaa eläimen menehtymiseen. Selkeästi yleisin paikka, mihin käärme puree on koiran kuono ja pään alue. Oireina havaitaan mm. paikallista kipua ja turvotusta, kuolaamista, oksentelua, ja yleistä heikkoutta. Kyynmyrkyllä on tiettävästi suora munuaistoksinen ja sydänlihastoksinen vaikutus. Se aiheuttaa nesteiden ja valkuaisaineiden kertymistä elimistöön, anemiaa, hyytymishäiriöitä ja verenpaineen laskua. Lisäksi saattaa ilmetä hengitystieoireita mm. nesteen kertymistä keuhkoihin, keuhkoputkien supistumista ja jopa keuhkoveritulppa, joka saattaa johtaa äkkikuolemaan. Mikäli eläin selviää käärmeenpuremasta, saattaa myöhäisempinä oireina ilmetä lihasjäykkyyttä sekä liike- ja tuntohäiriöitä – jopa useiden viikkojen ajan. Lisäksi myös munuaisten vajaatoiminta saatetaan havaita vasta päivien-viikkojen kuluttua.

Kyytablettien antaminen ei enää ole suosituksissa ensisijaisena ensiapuhoitona, sillä niiden todellisesta tehosta käärmeenpuremassa ei ole näyttöä. Lisäksi saatetaan virheellisesti ajatella, että kun kyytabletit on annettu, on koira ”hoidettu” eikä muuta tarvitse tehdä. Nykyään ainakin osa apteekeista kieltäytyy myymästä kyytabletteja lemmikkien käärmeenpureman ”varalle” ja hoitoon.

Käärmeenpureman ensiapuna eläin on pidettävä levossa, sillä liikkuminen edistää myrkyn leviämistä elimistöön – jos mahdollista omistajan on kannettava eläin pois maastosta, mikäli sitä on esim. metsälenkillä päässyt kyy puremaan. On myös syytä muistaa, ettei puremakohtaa kannata käsitellä, sillä sekin edistää myrkyn leviämistä elimistöön. Koska kyyn pureman hoidoksi suositellaan nykyään ensisijaisesti suonensisäistä nesteytystä ja kipulääkettä sekä tapauskohtaisesti jopa käärmeenpureman vastamyrkkyä, on käärmeenpuremassa aina syytä pikaisesti ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Puutiaisen purema

Puutiaiset (”punkit”) ovat nykyään erittäin yleinen kesävaiva. Puutiainen tarttuu lemmikkiin heinikosta. Puutiaisen huomaa useimmiten vasta, kun se on jo imenyt itsensä verta täyteen, jolloin ihossa havaitaan harmahtava ”näppy/patti”. Puutiainen kannattaa irrottaa mahdollisimman pian sen havaitsemisen jälkeen punkinpoimijalla tai tavallisilla atuloilla (pinsetit), joilla puutiainen kierretään pois ihosta. Puutiaista ei saa tukehduttaa rasvalla tai voilla.

Koska puutiaisten määrä on viime vuosina selvästi lisääntynyt ja niiden elinala laajentunut yhä pohjoisemmaksi, on puutiaisvälitteisen taudin samaisen riski myös entisestään kasvanut. Onneksi lemmikeillä havaittavat puutiaisvälitteiset sairaudet ovat edelleen melko harvinaisia, vaikkakin niitä havaitaan vuosittain eri puolilla Suomea. Tärkeimmät puutiaisen levittämät sairaudet koirilla ovat Borrelia burgdorferin ja Anaplasma phagocuothiliumin aiheuttamia. Molemmissa aiheuttajabakteeri pääsee koiran elimistöön puutiaisen pureman välityksellä. Ensioireina tartunnasta eläimellä ilmetä paikallinen rengasmainen punoittava ihottuma (kuten ihmiselläkin saattaa), jota useimmilta karvan vuoksi hankala havaita. Myöhäisemmät oireet molempien em. bakteerien aiheuttamissa tartunnoissa oireet ovat erittäin epäspesifisiä: lemmikillä saatetaan havaita apaattisuutta, ruokahaluttomuutta, vaihtelevaa kuumeilua, liikkumisvaikeuksia, nivelkipuja, imusolmukkeiden suurenemista yms. Diagnoosi tehdään yleensä kliinisten oireiden ja spesifisten verinäytetutkimusten perusteella. Hoitona on pääasiassa antibioottikuuri. Ikävä kyllä osa koirista kuten ihmisistäkin saattaa jopa hoidosta huolimatta jäädä bakteerin pysyväksi kantajaksi.

Puutiaisia voidaan ennaltaehkäistä sekä koirilla että kissoilla mm. ulkoisesti iholle annosteltavilla valeluliuoksilla ja suihkeilla sekä punkkipannoilla. Uutuutena markkinoille on tullut pitkävaikutteinen suun kautta annettava puutiaslääke, joka tappaa puutiaiset niiden päästyä kiinnittymään koiraan. On huomioitava, ettei millekään valmisteelle voida taata 100% tehoa, joten puutiaisalueella iltaisin tehtävä koiran ja omistajienkin puutiaistarkastus on aina tärkeä toimenpide.
Lisäksi koira voidaan rokottaa borrelioosia vastaan. Rokote suojaa yleisimmiltä borreliakannoilta ja estää koiran sairastumisen. Rokote ei estä puutiaisen tarttumista eikä suojaa multa puutiaisvälitteisiltä taudeilta kuin borrelioosilta.

Ampiaisen pisto

Jotkut lemmikit saattavat reagoida voimakkaasti ampiaisten pistoihin. Vaikka kyytabletteja ei käärmeenpureman ensihoidoksi suositellakaan, niitä kannattaa pitää varastossa pistävien hyönteisten varalta. Mikäli esimerkiksi ampiaisen pistoalue alkaa turvota tai ampiainen on päässyt pistämään lemmikkiä suuhun/kaulaan/kuonoon, sille kannattaa antaa ensiapuna kyytabletteja oireiden lievittämiseksi. Mikäli turvotus on voimakasta tai lemmikillä on muita oireita (kipu, oksentelu, hengenahdistus ym.) on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Iho- ja korvavaivat

Kesällä ilmenevistä ihotulehduksista yleisin lienee ns. hot-spot eli akuutti pinnallinen märkivä ja kostea ihottuma. Se vaivaa erityisesti paksuturkkisia paljon uivia koiria, joilla karvapeite ei pääse kunnolla kuivumaan uintireissujen välillä. Sitä ilmenee toki myös muilla koiraroduilla.

Yleisempinä oireina havaitaan märkivää, kosteaa ja pahalle haisevaa ihottumaa sekä kutinaa ja aristusta tulehdusalueella. Ihottuma-alue on yleensä alkuun melko rajattu, mutta saattaa jopa muutamassa tunnissa levitä laajaksikin raapimisen ja hankaamisen seurauksena. Ensiapuna ihottuma-alue kannattaa puhdistaa esim. laimennetulla Betadineliuoksella ja kuivata huolellisesti. Mikäli mahdollista, olisi hyvä leikata karvoja ihottuma-alueelta, sillä se edistää alueen kuivumista ja puhtaanapito helpottuu. Lisäksi ihottumaan voi laittaa paikallishoitoa esim. antibakteerista ja tai kutinaa lievittävää salvaa, suihketta tms. ja estetään, ettei lemmikki pääse nuolemaan ja/tai raapimaan ihottuma-aluetta. Mikäli ihottuma ei kotihoidolla ala asettua tai leviää, on syytä hakeutua eläinlääkäriin.

Myös erilaiset haavat kuuluvat kesävaivoihin. Pienet ja pinnalliset haavat voidaan useimmiten hoitaa kotikonstein; haavat puhdistetaan päivittäin esim. Betadineliuoksella ja estetään, ettei eläin pääse itse nuolemaan haavojaan, sillä nuoleminen yleensä pahentaa tilannetta. Syvät, vertavuotavat ja myös pistohaavat ja puremahaavat kannattaa aina käydä näyttämässä eläinlääkärille.

Kesäisin lemmikkejä vaivaa usein myös korvatulehdus. Kuten hot-spot ihottumaa korvatulehduksiakin ilmenee erityisesti uivilla koirilla, joilla saattaa mennä uidessa vettä korviin, jolloin kosteus altistaa korvatulehduksille. Korvat on hyvä kuivata esimerkiksi pumpulia avuksi käyttäen uimisen jälkeen. Mikäli korvat kuitenkin punoittavat, aristavat, erittävät ja kutiavat, on syytä hakeutua eläinlääkäriin lääkityksen samaiseksi.

Ikävä kyllä niin hot-spot kuin korvatulehduksetkin on helpoin ennaltaehkäistä pitäen eläin ”kuivalla maalla”. Tosin uiminen on monen koiran intohimo kesäisin, ja tällöin kannattaakin turkki ja korvat kuivata huolellisesti uintireissujen jälkeen.

Vesihäntä

Vesihännäksi kutsutaan usein nimenomaan noutajille kovan erityisesti viileässä/kylmässä vedessä uimisen ja/tai jatkuvan hännän heiluttamisen ja/tai kylmyyden aiheuttamaa hännän kiputilaa. Vesihäntä on usein niin kipeä, että häntä vaikuttaa halvaantuneelta tai murtuneelta eli koira aristaa voimakkaasti hännän tunnustelua, häntä roikkuu velttona eikä koira halua/pysty liikuttamaan häntäänsä juuri lainkaan, vain hännän pää saattaa liikkua hieman.

Ensiapuna vesihäntää sairastava koira on pidettävä pois vedestä, mikäli uiminen on vesihännän syynä. Lisäksi häntää voi lämmittää esimerkiksi lämpimällä pyyheliinalla tai föönata varovaisesti lämpimällä kuivaajalla (ei kuumalla). Mikäli kotona on koiralle sopivaa tulehduskipulääkettä, sitä kannattaa antaa ensiapuna.

Yleensä oireilu helpottaa itsestään parissa päivässä, ellei näin käy kotihoidosta huolimatta, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Ripuli

Erilaiset mahasuolikanavan oireet (erityisesti ripuli, mutta myös oksentelu) ovat kesäisin koirien erittäin yleisiä vaivoja. Useimmiten syynä on ”kesäherkuttelu” eli lemmikki on päässyt syömään esimerkiksi grilliruuan jäännöksiä tms. epänormaalia.

Äkillisen mahasuolikanavan tärkin hoito on nesteytyksestä huolehtiminen. Nestettä kannattaa antaa usein ja pieniä annoksia kerrallaan. Mikäli koira vain ripuloi, ei sitä tarvitse paastottaa. Toki kannattaa antaa helposti sulavaa ruokaa pieninä annoksia. Lisäksi useissa tapauksissa on hyvä antaa jotain apteekista tai eläinlääkäriltä ilman reseptiä saatavaa suoliston tukihoitovalmistetta. Mikäli koira myös oksentaa, on sitä hyvä myös paastottaa 8-24 tuntia. Siis annetaan vain vettä pieninä annoksia, muttei ruokaa. Kts. tarkemmin ohjeesta ”Äkillinen suolistotulehdus”

Mikäli koira oksentaa myös veden tai on apaattinen, kuumeinen ja sen yleistila on heikentynyt, on otettava yhteys eläinlääkäriin.

Matkustaminen

Kesäisin matkustetaan yleensä enemmän ja kansainvälisemmin kuin talvisin. Vesillä liikkujien kannattaa muistaa varustaa lemmikki omilla pelastusliiveillä.

Kansainvälisessä matkustelussa kannattaa muistaa rokotukset, lemmikkieläinpassi yms. sekä toki myös mato- ja muut loislääkitykset.

Lemmikkien vientisäädöksistä saa lisätietoa mm. Eviran sivuilta (http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/tuonti_ja_vienti/)

Lopuksi vielä muutama asia, jotka ainakin kannattaa pakata kesälemmikin ensiapulaukkuun:

  • kyypakkaus
  • punkkipihdit / atulat
  • sidetarpeita (pumpuli, sideharso, sidetaitoksia, teippi, sakset, itsestään liimautuva side tms. sideharsoa napakampi side)
  • haavapuhdistusaine (esim. Betadine)
  • voide haavoihin ja pieniin ihovaurioihin
  • korvapuhdistusaine
  • silmävesi
  • äkillisen ripulin tukihoitoon esim. Canikur tms.
  • jauhe elektrolyyttiliuosta varten (Nutrisal tms.)
  • mahdollisesti muutakin omien harrastusten ja matkakohteen mukaan