Kissan virtsavaivat

Kissan alempien virtsateiden oireilu on kohtuullisen yleinen vaiva.

Tavallisimmat oireet ovat alempien virtsatieden ärsytyksestä tai tulehduksesta johtuvia:

  • kissa käy usein laatikolla
  • se saattaa tehdä vain pieniä pissoja
  • se on mahdollisesti kivulloinen
  • virtsa saattaa olla punertavaa, veristä
  • kissa saattaa nuolla peräpäätään normaalia useammin
  • se saattaa virtsata vääriin paikkoihin esim. sänkyyn, lattialle jne.
  • virtsa saattaa haista epänormaalille tai normaalia voimakkaammalle
  • pahimmillaan oireena saattaa olla täydellinen virtsaumpi, jolloin kissa ei saa lainkaan virtsattua. Virtsaumpi saattaa johtaa nopeastikin virtsamyrkytykseen ja jopa kuolemaan.

Virtsaamisongelmien taustalla on iso joukko erilaisia syitä (mm virtsatietulehdus, virtsakiteet, rakenteelliset viat, virtsateiden tukos, kasvain jne.). Aina, ikävä kyllä, syytä ei edes saada selville, jolloin puhutaan ns. idiopaattisesta kystiitistä eli kissalla on toistuvaa virtsarakon kipua ja alempien virtsateiden oireita, muttei selkeää syytä oireiluun (ei tulehdusta, virtsakiteitä tms.) Tutkimusten mukaan idiopaattinen kystiitti on syynä jopa 70%iin kissoilla havaituista alempien virtsateiden oireiluista.

Kissan alempien virtsateiden oireilun riksitekijöitä on useita. On todettu, että alempien virtsateiden oireilua esiintyy eniten leikatuilla, ylipainoisilla sisäkissoilla, jotka liikkuvat ja juovat vähän sekä syövät pääasiallisena ravintonaan kuivamuonaa, jota on vapaasti tarjolla. Riskitekijöiden vaikutus sairastuvuuteen ei sen sijaan ole tiedossa eli, miksi joku kissa sairastuu ja miksi toinen samankaltaisissa oloissa oleva kissa ei sairastu.

Virtsatieoireilun selvittely alkaa yleensä kissan kliinisellä tarkastuksella ja erityisesti virtsanäytteen tutkimisella. Lisäksi kissasta saatetaan ottaa verinäytteitä ja sen virtsarakkoa tutkia ultraäänellä /röntgenkuvauksella. Tehtävät tutkimukset riippuvat kissan oireista, voinnista ja kliinisistä löydöksistä.

Alempien virtsateiden oireyhtymän hoito riippuu syistä ja mikäli spseifinen syy oireiluun löytyy, kissa saa hoidon sen mukaan, siis esim. antibiootti bakteeritulehduksen hoitoon, ruokavalio virtsakiteisiin yms.

Lisäksi tulee aina, syystä riippumatta huolehtia siitä, että kissan hiekkalaatikko on mahdollisimman siisti ja ”puoleensavetävä”. Lisäksi tulee huolehtia siitä,että kissa juo riittävästi. Jo se, että siirtyy kuivamuonan sijasta märkäruokaan, lisää kissan nesteen saantia. Toki raikasta vettä tulee olla aina tarjolla. Virtsatieoireista ylipainosta kissaa tulee pyrkiä laihduttamaan.

Jos kissan kliinisessä tutkimuksessa ei todeta epänormaalia, on diagnoosina aiemmin mainittu idiopaattinen kystyiitti, jonka taustalla on todennäköisimmin jonkinasteinen stressioireilu ja virtsarakon kiputila. Yleisin stressin ilmenemismuoto kissalla on nimenomaan pissaoireilu ja erityisesti virtsaaminen muualle kuin laatikkoon.

Stressiä voivat aiheuttaa mm. tylsistyminen, kissojen väliset kahnaukset, omistajan pitkät päivät pois kotoa, remontti (kotona tai naapurissa), vauvan syntymä, uusi kotieläin, tai oikeastaan mikä tahansa muutios normaaleissa arkirutiineissa. Lisäksi mm ukonilma, ilotulitus, jopa vuodenaikojen vaihtelu ja moninaiset muutkin tekijät ja tilanteet saattavat aiheuttaa kissalle stressiä. Tai sitten voi olla hiekkalaatikkoon liittyvä ongelma: epämukavalta tuntuva hiekka, laatikolla koettu epämiellyttävä tapahtuma ym.

Vaikka ongelman aiheuttajaa ei pystyttäisikään löytämään, kannattaa panostaa kivun ja mahdollisen stressioireilun lieventämiseen (lisätään kissan tyytyväisyyttä, aktiivsuutta ja pyritään kiihdyttämään juomista).

Lisäohjeita stressin ja kivun lievittämisestä saa eläinlääkäriltä.